Namibia

Liittynyt
2 Helmikuu 2014
Viestit
2
#1
Olin vuonna 1999 puoli vuotta Namibiassa, yhden projektin työntekijänä.

Maahan tunnetaan meillä Suomessa lähinnä Martti Ahtisaaren kautta, hänhän oli varsin näkyvä osanen, kun maa itsenäistyi 1990-luvulla Etelä-Afrikasta. Muitakin tunnettuja Martteja siellä on, nimittäin Martti Rautanen, lähetyssaarnaaja, joka 1900-luvun alkupuolella lähti perheineen Ambomaalle lähetystyöhön. Hän mm. käänsi Uuden Testamentin sekä osia virsikirjasta paikalliselle ovambon kielelle.

Ambomaalla sijaitseekin Rautasen kotimuseo, Olukondassa tarkemmin sanoen. Lähin isompi kaupunki on noin 40 kilometrin päässä sijaitseva Oshakati. Mielenkiintoinen paikka, joka henkii Rautasen perintöä. Tutustumisen arvoinen paikka, ehdottomasti.

Namibiasta löytyy myös Etoshan kansallispuisto, jossa pääsee vaikka omalla autolla ajelemaan ympäriinsä ja katselemaan villieläimiä. Etoshan kansallispuistosta löytyy kolme leirintäaluetta, joiden portit suljetaan hieman ennen auringonlaskua eli johonkin niistä kannattaa suunnata illan pimetessä, niin ei tarvitse yöpyä autossa. Jokaiselta leirintäalueelta löytyy ns. vesireikä (water hole), paikka, jonne pääsee kävellen pimeän laskeuduttua ja josta voi tarkkailla vesireiälle pimeään aikaan tulevaa eläimistöä. Vesireiän ympäristö on valaistu. Leirintäalueilla on erittäin hyvät fasiliteetit yöpyä ja ruokailla.

Eteläisessä Namibiassa olen käynyt Swakopmundissa, rannikkokaupungissa. Hieno paikka sekin, pitkät rannat ja aivan rannan liepeiltä alkaa autiomaa. Autiomaahan järjestetään opastettuja kierroksia eikä sinne kannata omin päin mennäkään, koska sinne eksyy helposti ja sitten onkin hengenlähtö lähellä porottavassa auringonpaisteessa. Vettä on tietnkin hyvä varata reilusti mukaan.

Luoteis-Namibiassa elää heimo, Himbat tai Dhimbat, hyvin alkeellisissa oloissa meidän näkökulmastamme. Sielläkin kävimme eräässä kylässä, jos sellainen tilaisuus tarjoutuu, että sinne pääsee käymään, niin kannattaa viedä sinne mukanaan, tuliaisina, jauhoja, kananmunia, sokeria, yms. peruselintarvikkeita, koska Himbat ovat hyvin köyhiä. Rahaa ei kannata antaa, koska yleensä kylänmiehet ryyppäävät ne. Ystävällistä porukkaa kuitenkin ja ehdottomasti sellainen "silmiä avaava" paikka.

Olisi ihana päästä siellä vielä käymään, tuntuu, että Namibia jäi sydämeen. Suomalaiset siellä otetaan vielä erityisen hyvin vastaan, koska "kaikenmaailman martit" ovat tehneet heidän hyväkseen niin paljon.